maanantai 16. maaliskuuta 2015

Valoa ja valvontaa









Tänään päivä käynnistyi väärällä jalalla. Ensin kahdelta yöllä vauva heräsi tunniksi ilakoimaan ja sitten aamukuudelta kissa asettui vierelleni naukumaan. Jostain syystä se herättää aina minut ja vauvan. Vai olemmeko ne herkkäuniset? Olin jo tekemässä katista rukkasia ties kuinka monennen kerran. Mieheni kuitenkin päästi minut aamunokosille.

Nukahdin Anni Kytömäen Kultarinnan (2014) kanssa ja kun heräsin, kukas muu kuin katti karvarousku se makasi vieressäni. Tällä kertaa kissa ei kuitenkaan herättänyt, joten rukkasten teko siirtyy.

Onneksi on tuo valo. Se auttaa jaksamaan ja oikeastaan on aika kiva nähdä auringonnousut. Joten: älä tule takatalvi, tule tule kevät.

Miks aina joka kuvassa mulla on suu auki tai sitten vaan työnnän sinne ruokaa?

2 kommenttia:

  1. Takatalven uhka poistui täältä etelästä, huh. Meidän kissa herätteli mua viime yönä, oli taas löytänyt mun tarramuistilappupakettini ja höykytti niitä! ARGH :D

    Anteeksi, naurattaa tuo viimeinen kysymyksesi tuossa, kuva on kyllä aivan ihana! Mitenköhän oikeasti saisi pidettyä suuta pienemmällä, enkä nyt tarkoita puhumisen suhteen vaan juurikin tuon syömisen suhteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Satu! Minua nauratti tuo kissasi. Sillä on varmasti ollut hauskaa noiden lappujen kanssa. Nyt kun tätä kirjoitan paistaa aurinko ja näyttää, että kevät saattaa sittenkin tulla. Välillä niin kylmiä päiviä, että villatakkikaan ei tunnu riittävän. Mulla on ollut sitkeä flunssa, joka jatkuu vaan. Mutta jospa nyt tästä suunta kohti terveyttä.

      Poista