maanantai 1. joulukuuta 2014

Joulukuussa kirjoitan lempikirjoistani







Kun vajaat pari vuotta sitten perustin blogin, ajatuksena oli blogata enemmän kirjoista. Kolmen pienen lapsen äitinä minulla on kuitenkin vain harvoin aikaa istahtaa rauhassa lukemaan. Kissan silittäminenkin tahtoo jäädä liian vähälle nykyisin. Joulukuussa haluan kuitenkin puhua kirjoista. Joistakin lempikirjoistani, lapsuusajan kirjoista ja niistä kirjoista, joita parhaillaan luen. Täysveristä kirjabloggaajaa minusta tuskin koskaan sukeutuu. En halua pureskella kirjaa kovin monisanaisesti, lähinnä kuvata muutamalla sanalla tai virkkeellä ajatuksia, joita se herättää.

Jos haluat lukea kaunista kieltä, ota käteesi jotain Sirpa Kähkösen kirjoittamaa. Lakanasiivet (2007) oli ensimmäinen kirja, jonka Kähköseltä luin. Kirja oli hyvä, mutta jokin kerronnassa jäi vaivaamaan. En osaa tarkemmin yksilöidä. Ystävän kehotuksesta lähdin kuitenkin kirjastoon, jossa Kähkönen itse esitteli Kuopio-sarjaansa. Hän kertoi kirjojensa synnystä niin kiinnostavasti, että päätin tarttua johonkin toiseenkin teokseen. Vähän aikaa sitten luin Neidonkengän (2009). Kirjan kieli lumosi minut täysin. Se on ensimmäisistä luvuista lähtien niin runollista, että kirjaa haluaa lukea hyvin hitaasti. Kähkönen taitaa henkilökerronnan ja osaa taitavasti kuvailla myös lapsen maailmaa ja näkökulmaa.

4 kommenttia:

  1. Joulukuu on hyvä kuukausi kirjoittaa kirjoista ja laittaa muistiin siihen mennessä luetut; loppukuusta ehtii sitten hyvällä onnella lukea lisää... :) Kähkönen on upea kirjailija, olet oikeassa siinä, että hänen kielensä on todella kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Minulla oli satumainen tuuri saada kirjastosta Graniittimies luettavakseni. Olin varautunut odottelemaan jonossa viikkoja.

      Poista
  2. MInusta on ihan noloa näin julkisesti tunnustaa, etten ole lukenut Sirpa Kähkösen kirjoja, vaikka olen ihan vakuuttunut siitä, että pitäisin niistä. No, onneksi kirjat ovat juuri sen takia niin ihania, että ne eivät häviä mihinkään. Voi mennä kirjastoon ja lainata jonkun kymmenen vuotta vanhan kirjan ja se on edelleen siellä saatavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Eikä siinä mun mielestä ole mitään noloa. Hyvää kirjallisuutta on onneksi niin paljon, että on ihan valinnanvaikeutta mitä lukee. Mun on hirvittävän vaikea jättää kirjaa kesken, vaikka se olisi huonokin. Yritän opetella. Jäisi enemmän aikaa niille hyville.

      Poista