lauantai 15. marraskuuta 2014

Marraskuu mataa







Ollapa kissa. Voisi hyvällä omallatunnolla loikoilla, kun oikein mikään ei tunnu etenevän. Nuhaneniä ja ryskäyskääjiä on riittänyt. Mutta vauva kasvaa ja voi hyvin.
Lähettänyt klo

6 kommenttia:

  1. Hannele Ruusukummusta15. marraskuuta 2014 klo 9.56

    En panisi minäkään pahakseni, jos voisin viettää kissanpäiviä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annelie21. marraskuuta 2014 klo 11.19

      Toivon, että sinulla olisi nyt viikonloppuna mahdollisuus siihen. Minulla ei taida olla. Tyttöni täyttää viisi vuotta ja pitäisi vähän juhlia.

      Poista
  2. Kirjailijatar16. marraskuuta 2014 klo 19.22

    Ja sehän on pääasia, joten eipä hätää. Kyllä ne kissanpäivät sinullekin koittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annelie21. marraskuuta 2014 klo 11.20

      Niin on. Saapa nähdä, milloin olisi sellainen päivä, että saisi esimerkiksi lukea tunnin tai kaksi ihan rauhassa.

      Poista
  3. Oona Julia21. marraskuuta 2014 klo 14.12

    Tuo ensimmäinen kuva on aivan ihana. Niin kissamaista. Hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annelie21. marraskuuta 2014 klo 17.23

      Oi, miten iloiseksi tulin viestistäsi! Just tänään löysin sun blogisi Björckbacan Leenan kautta.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)