Kodissamme asustelee ballerina. Hän pukeutuu tanssiasuunsa jo aamusta ja kysyy viiden minuutin välein: "Joko pian lähdetään?" Hänestä iltapäivään on ikuisuus. Kuusiviikkoinen ottaa kantoliinassa pitkät aamupäivänokoset. Ihmeellistä, että vauvat huokailevat noin paljon, tai ehkä se tuosta leuan alta kuuluu niin hyvin.
Elämä on hulabaloota, johon kuuluu lähinnä syömistä, syöttämistä, nukkumista ja valvomista. Ei silti ehdi pitkästyä näiden hulahulaajien kanssa.
Kaiken keskellä olen lueskellut pari kirjaa. Ensimmäistä, Laura Paloheimon Mama Mojoa (2014) suosittelen tuoreille äideille. Varmaan ensimmäisen lapsen saaneet nuoret äidit viihtyvät sen parissa parhaiten. Minä tunsin itseni liian vanhaksi tai ehkä chick lit ei vain oikein uppoa minuun.
Toinen kirja oli ihana! Kuvataiteilija Riikka Juvosen Valon paletti (2014) on teos, joka alaotsikkonsa mukaisesti tekee retkiä värien maailmaan. Pidin siitä, että värien kautta sukellettiin historiaan ja kerrottiin kulttuurista. Tietoteos, jolla on kaunokirjallinen sielu, kannattaa lukea, jos ei tiedä, millainen on Paynen harmaa tai mitä eroa on sienalla ja seepialla.
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kissa tekee omia tutkimuksiaan valosta ja varjosta.
