Sarianna Vaaran Huomenkellotyttö (2013, Like) tarjoaa herkän ja hellän näköalan tyttären ja hänen mieleltään sairaan äitinsä elämään. Luin teosta itku kurkussa ja vaikuttuneena sen kauniista tavasta kuvata kipeitä kohtia tytön ja äidin elämässä. Kipeyttä äidin ja tyttären suhteessa oli paljonkin, mutta kaiken sen keskellä suhde on täynnä rakkautta ja leikittelyäkin.
Tunnustan, että minua hieman pelotti lukea Huomenkellotyttöä. Ajattelin, että kirja on luultavasti ahdistavaa luettavaa. Olen onnellinen, että kirjaston pikainen palautuspäivä pakotti minut lukemaan kirjan ohi muiden opusten. Upea esikoisteos, jota suosittelen tämän kevään lukemiseksi kaikille, varsinkin äideille ja tyttärille. Kirja on nopealukuinen, mutta se ei unohdu nopeasti. Huomenkellotyttö perustuu Sarianna Vaaran omiin kokemuksiin.
Ps. Oliivipuu kukkii!
Oi oliivipuu! Tulee kiva mieli, kun jokin tuollainen eteläinen kasvi kukkii omassa hoidossa. Meillä mandariinipuu tuottaa myös välillä kukkasilla suunnatonta iloa :)
VastaaPoistaIhan totta! Mandariinipuu se vasta hauskalta kuulostaa! Voi, kunpa vain tietäisi, miten oliivipuuta pitäisi oikeasti hoitaa. Pelkään, että kastelen sen pilalle tai kuivahdutan multaa liikaa. Ja paljonko on sopivasti lempeää puhetta....
Poista