torstai 4. huhtikuuta 2013

Lastenkasvatusta ranskalaisittain

Minua on aina (siis lapsieni syntymästä lähtien) kiinnostanut, miten lapsia muissa maissa kasvatetaan. Millaiseen ruokaan lapsi pikkuhiljaa totutetaan? Millaisia tapoja hänelle opetetaan? Miten hän ui siihen kulttuuriin, jonka keskelle on sattunut syntymään? Lukisin mielelläni blogejakin tästä aihepiiristä, mutta olen laiska etsimään. Pamela Druckermanin kirja Miten kasvattaa bébé kertoo juuri näistä asioista. Ja sen  luettuaan on lisää kadehdittavaa ranskalaisilta.
Ranskaan muuttanut amerikkalaissyntyinen Druckerman kuvaa kirjassa monipuolisesti ranskalaisen ja amerikkalaisen kasvatuksen eroja. Hän näkee molempien maiden tavoissa sekä negatiivista että positiivista. Useat ranskalaisten kasvatusniksit kuulostavat järkeenkäyvimmiltä, ja valitettavasti kirjaa lukiessaan jotenkin alkaa tuntua siltä, että suomalaisessa kasvatuksessa on enemmän amerikkaa kuin ranskaa. Kirjan mukaan suurin osa ranskalaislapsista oppii "tekemään yönsä" eli nukkumaan itsekseen jo muutaman kuukauden iässä. Lisäksi ranskalaislapset kasvatetaan sietämään turhautumista luomalla tilanteita, joissa he joutuvat odottamaan ennen kuin jokin mielihyvän kannalta tärkeä asia toteutuu.
Druckermanin mukaan hyvin kasvatetulla ranskalaislapsella on neljä taikailmausta, jotka kerta kaikkiaan on osattava. Ne ovat ole hyvä, kiitos, päivää ja näkemiin. Periaatteessa nämä ilmaukset pitäisi olla jokaisen suomalaisenkin lapsen oppilistalla. Mistä sitten johtuu, että kohteliaat lapset ovat koulussamme vähemmistönä? Melkein itkin, kun luin, että ranskalaisessa päiväkodissa tarjoillaan neljän ruokalajin ateria, jotta lapset oppisivat maistamaan eri ruokia. Meidän päivähoitopaikoissamme ja kouluissamme einesten syytäminen on j-ä-r-k-y-t-t-ä-v-ä-ä.  
Onneksi eilen mies huuteli television ääreen katsomaan Teemalta Laurent Cantet'n ohjaamaa ranskalaiselokuvaa Luokka. Oli lohduttavaa huomata, että ranskalaiskoulun teinit vaikuttivat jokseenkin sellaisilta kuin suomalaiskouluissakin on. Opettajakin kuulosti vähän minulta.
Nämä kuvissa vilahtelevat lapset ovat suomalaiskasvatuksen hedelmiä.

4 kommenttia:

  1. Nauratti tuo viimeinen lauseesi. Tuollaisia lapsia meilläkin kasvaa :)

    VastaaPoista
  2. Ai sinullakin! Nuo omani ovat tuollaisia rakkaita riehujia. Eivät aina oikein nuku hyvin eivätkä varsinkaan jaksa odottaa, mutta ilman heitä elämä ei maistuisi niin hauskalta.

    VastaaPoista
  3. Ja meillä:)
    On pitänyt lukea tuo kirja, vaikka minun bebet ovat jo aika isoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin lukiessani, että olisinpas kuullut joitakin näistä ranskalaisäitien nikseistä jo aiemmin. No, nythän peli on jo menetetty. :) Ja toisaalta kirja kertoo niin paljon ranskalaisuudesta muutenkin, että sopii kyllä sellaisellekin, jolla ei enää ihan vauveleita ole.

      Poista